Viinimatkalla Peljesacissa

Kroatiaan lähtiessäni en oikein tiennyt mitä odottaa viinirintamalla. Selvittelin hieman etukäteen asioita mm. marraskuun 2011 Decanter-lehden artikkelista ja varasin meille päivän yksityisopastetun viinimatkan Dubrovnikin lähellä sijaitsevalle Peljesacin viinialueella.

Hypätessämme oppaamme, viinintekijä Mario Batrulovicin kyytiin en vieläkään ollut perillä siitä mitä oikein olin menossa katsomaan, sillä tilojen nimet Grgic, Milos ja Bartulovic eivät sanoneet minulle yhtään mitään. Päivän aikana opin kuitenkin paljon, mm. sen että Kroatiassa on viljelty viiniä jo tuhansien vuosien ajan, että kroatialaiset ovat ylpeitä omista rypälelajikkeistaan ja että Zinfandel on alunperin kotoisin Kroatiasta, jossa sitä on viljelty nimellä Crljenak Kastelanski (joka on ilmeisesti täysin sama rypäle kuin italialainen Primitivo, joten alkuperästä voitaneen kiistellä). Tämän lisäksi opimme myös paljon kaikkea viinin ja Jugoslavian sodan väliltä, sillä Mario oli todella innostunut asiastaan ja kovasti puhelias.

Oppaamme Mario Bartulovic esittelee viime vuonna varttamiaan Plavac Mali-köynnöksiä.

Peljesacin alueella vallitseva rypäle on punainen Plavac Mali, joka on myös sukua Zinfandelille. Kuumasta ilmastosta ja porottavasta auringosta johtuen viinien alkoholiprosentit saattavat kivuta jopa 16 %:iin lämpimimpinä vuosina, ja tuolloin muuten tanniinisesta rypäleestä tulee pehmeämpi ja hedelmäisempi. Suurin osa Plavac Maleista tarjotaan varsin nuorina, n. 2-3 vuoden ikäisinä, mutta esimerkiksi Milosin tilan lippulaivaviini Stagnum tulee markkinoille vasta noin viiden vuoden kuluttua sadonkorjuusta. Itselleni tarttui mukaan pullo vuosikertaa 2005, jota voi kuulemma säilytellä vielä joitakin vuosia.

Milos sijaitsee kätevästi päätien varressa, kuten valtaosa muistakin Peljesacin viinitiloista.

Peljesacin maasto on erittäin karua ja vuoristoista ja suuri osa viiniviljelmistä sijaitseekin jyrkillä rinteillä. Kastelu on kielletty, joten viljelijät pitävät huolta siitä, että köynnösten juuret kasvavat syvälle kuivimpien pintakerrosten alle. Lännessä meren puolella sijaitsevat Dingacin rinteet ovat vaikeakulkuista maastoa ja haastavia viljelijän kannalta, mutta parhaat maistamamme Plavac Malit tulivat juuri Dingacista. Rinteissä kasvaneet viinit ovat väriltään tummempia - lähes rubiininpunaisia - ja tanniinien suutuntuma on pehmeämpi kuin helpompihoitoisilla palstoilla kasvaneissa Plavaceissa.

Bartulovicin Dingac-palsta, jossa työskennetäessä työntekijöiden täytyy sitoa itsensä kiinni köydellä etteivät putoa jyrkkää rinnettä alas.

Valkoviini-ihmisenä yllätin itseni iloisesti pärjäten hyvin punaisten rypäleiden dominoimalla alueella. Tästä huolimatta suosikkiviinini Kroatiassa olivat Korculan saarelta tulevat valkoisesta Posip-rypäleestä valmistetut kevyemmin tammitetut sitruunaisen raikkaat viinit. Allekirjoittanutta jäi harmittamaan ainoastaan pari asiaa: se, että kehutun Korta Katarina-tilan viinit oli myyty loppuun jo yli puoli vuotta sitten, ja se, että en päässyt maistamaan Korculan erikoisuutta Grk-rypäleestä valmistettua viiniä.

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Mielenkiintoinen blogi sinulla, liitymme ehdottomasti lukijoiksi! :) käypä katsomassa meidän blogimme www.viiniensveitsi.fi :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, ja samoin teille :) Kuulostaa mielenkiintoiselta projektilta!

    VastaaPoista