Syksyn punaista

Tänä kesänä ja syksynä olen ehtinyt sieneen jo viidesti, joten pakastin alkaa uhkaavasti täyttyä kanttareilleista, suppilovahveroista ja tateista. Myös kuivattuja mustatorvisieniä alkaa olla enemmän kuin kaappiin mahtuu. Tämän vuoksi olemme Maison de Blancsissa yrittäneetkin tyhjentää kaappeja ja pakastinta viime vuotisesta saaliista, joten etenkin ruskeansävyisiä suppiksia ja kauniin keltaisia kanttarelleja on lähiaikoina ollut ruokalistalla useamminkin.

Loppukesän satoa Kemiössä
Syksyn suurimman kanttarellisaaliin saimme elokuun alkupuolella Kemiössä, jossa olimme käymässä tuttavien mökillä. Isännältä saimme reseptin upeaan mutta yksinkertaiseen kanttarellikastikkeeseen, joka on maustettu rakuunalla (sekä tuore että kuivattu käyvät, itse suosin tuoretta) ja brandylla. Muuten kastikkeessa on runsaasti sipulia, kuohukermaa ja maun mukaan suolaa ja pippuria. Unohtamatta tietenkään voita, jossa sienet ensin paistetaan. Tällä reseptillä olemmekin jo muutaman kerran avomiehen kanssa valmistaneet sekä kanttarelli- että suppiskastiketta erilaisten ruokien seuraksi - etenkin paistetun, sisältä roseeksi jätetyn lohen kanssa kastike on erityisen maukasta.

Pari viikkoa sitten avarsin maailmankatsomustani ja poikkesin täysin kasvisruokavaliostani, ja maistelin yllämainitun kantarellikastikkeen kera saksanhirven kyljystä. Joskus aiemmin mainitsemani "opettelen juomaan punaviiniä"-projekti on sen verran hyvällä mallilla, että olen laajentanut uusien, punaisten asioiden kokeiluani ja uskaltautunut syömään jopa punaista lihaa jokusen kerran. Olen vain siinä määrin kranttu lihansyöjä, että minulle kelpaa ainoastaan sisäfilee tai esimerkiksi juuri saksanhirvi, ja sekin ainoastaan hyvien lisukkeiden ja laadukkaan viinin kera. Toisaalta, mitä sitä nyt turhaan sekundaa syömään.

Saksanhirven ja kanttarellikastikkeen kanssa nautimme juomana libanonilaisen Château Musarin vuosikertaa 2002, joka sopi pehmeän hedelmäisen makuisen lihan kanssa mainiosti. 10-vuotias Musar on tummasävyinen mutta jo kehittynyt mukavasti hieman tiilen väriseksi reunoilta, ja se on aromiltaan melko ryhdikäs ja jopa lihaisa. Hedelmäisyyttä ja marjaisuutta on sopivasti ja tanniinit ovat ainakin allekirjoittaneen makuun pehmentyneet juuri mukavasti. Musar voisi hyvinkin olla pätevä syy aloittaa lihansyönti, sillä minkään kevyen kasvisruoan kanssa en lähtisi kyseistä viiniä tarjoilemaan.

Onneksi sienet ovat versatiili raaka-aine, joiden kanssa voi yhdistää erilaisia muita raaka-aineita ja juoda hyvin eri tyyppisiä viinejä. En ole kuitenkaan vielä totuttanut itseäni punaviineihin ja lihaan niin perinpohjaisesti että lähtisin täysin muuttamaan tottumuksiani.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti