Elämä Etelä-Koreassa alkaa tuntua kotoisalta viikon jälkeen, ja olen jo tottunut siihen että kukaan ei puhu englantia (onneksi meillä on matkassa tulkki koko kuukauden ajan!) ja että ihmiset ovat kerrankin minun pituisiani eivätkä hujoppeja kuten Suomessa. Alan myös tottua siihen, että isäntämme pukeutuvat Samsungin tai LG:n valmistamiin pukuihin ja että hotellin shampoon on valmistanut LG.
Olen ensimmäisen viikon aikana tottunut siihen, että ruokaillessa juodaan olutta ja Sojua ja että illallisella ne yleensä yhdistetään yhteen lasiin. Sopeudun myös siihen, että olut-Soju -sekoitus täytyy juoda korealaiseen tyyliin one shot:ina. Ja kyllä, olen myös tottunut juomaan olutta, vaikkakin korealaisesta oluesta on todettava sellainen mukava puoli, että se on niin mietoa että maku muistuttaa enemmän limonadia kuin olutta. Sojuun sekoitettuna paikalliset Cass- ja Hite-oluet ovat kuin teinin unelma: alkoholijuoma ilman alkoholin makua.
Kaiken tämän sopeutumisen jälkeen perjantai-iltana pääsin kuitenkin kokemaan itselleni täysin uusia asioita korealaisen juoma- ja juhlimiskulttuurin saralla, ja minulle selvisi mitä tapahtuu kun pukumiehet pääsevät baariin.
Koreassa baariin mentäessä päädytään luonnollisesti karaokeen, mutta ei mihin tahansa karaokeen vaan live-karaokeen, jossa lauletaan live-musiikin tahtiin lavalla ja mieluiten korealaista humppaa. LG:n takit saavat jäädä kun pukumiehet pääsevät vauhtiin jammaamaan humpan tahtiin ja jonottamaan lavalle omaa lauluvuoroaan. Kunniavieraana ei tietenkään saa kieltäytyä kunniasta päästä pitkän jonon ohi laulamaan, joten porukastamme lähes kaikki (allekirjoittanut mukaan lukien) päätyivät lavalle hummailevien pukumiesten seuraksi. Onneksi Painkiller-baarin musiikkitarjonnasta löytyi myös länsimaista musiikkia meille hangulia taitamattomille.
Mainittakoon muuten, että vaikka ruokailu on monessa paikassa lähes Suomen hintatasoa, saa ravintolasta pullon Sojua 1 000 wonilla, eli noin 80 sentillä. Ja baarissa ei koskaan tilata pelkkää juomaa, vaan sen seurana tulee joko snacksejä, kuivattua kalaa, hedelmiä tai korealaista pizzaa - tai mieluiten kaikkia näitä.
Olen ensimmäisen viikon aikana tottunut siihen, että ruokaillessa juodaan olutta ja Sojua ja että illallisella ne yleensä yhdistetään yhteen lasiin. Sopeudun myös siihen, että olut-Soju -sekoitus täytyy juoda korealaiseen tyyliin one shot:ina. Ja kyllä, olen myös tottunut juomaan olutta, vaikkakin korealaisesta oluesta on todettava sellainen mukava puoli, että se on niin mietoa että maku muistuttaa enemmän limonadia kuin olutta. Sojuun sekoitettuna paikalliset Cass- ja Hite-oluet ovat kuin teinin unelma: alkoholijuoma ilman alkoholin makua.
 |
| Soju ja Cass, tällä kertaa eri laseissa. |
Kaiken tämän sopeutumisen jälkeen perjantai-iltana pääsin kuitenkin kokemaan itselleni täysin uusia asioita korealaisen juoma- ja juhlimiskulttuurin saralla, ja minulle selvisi mitä tapahtuu kun pukumiehet pääsevät baariin.
Koreassa baariin mentäessä päädytään luonnollisesti karaokeen, mutta ei mihin tahansa karaokeen vaan live-karaokeen, jossa lauletaan live-musiikin tahtiin lavalla ja mieluiten korealaista humppaa. LG:n takit saavat jäädä kun pukumiehet pääsevät vauhtiin jammaamaan humpan tahtiin ja jonottamaan lavalle omaa lauluvuoroaan. Kunniavieraana ei tietenkään saa kieltäytyä kunniasta päästä pitkän jonon ohi laulamaan, joten porukastamme lähes kaikki (allekirjoittanut mukaan lukien) päätyivät lavalle hummailevien pukumiesten seuraksi. Onneksi Painkiller-baarin musiikkitarjonnasta löytyi myös länsimaista musiikkia meille hangulia taitamattomille.
 |
| Tanssin tahti oli niin hurja että sain vain tärähtäneitä kuvia. Ne kuvannevat menoa parhaiten... |
Mainittakoon muuten, että vaikka ruokailu on monessa paikassa lähes Suomen hintatasoa, saa ravintolasta pullon Sojua 1 000 wonilla, eli noin 80 sentillä. Ja baarissa ei koskaan tilata pelkkää juomaa, vaan sen seurana tulee joko snacksejä, kuivattua kalaa, hedelmiä tai korealaista pizzaa - tai mieluiten kaikkia näitä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti